Oikeus laiskuuteen
Tämä 1800- luvun lopulla julkaistu pamfletti on yhä vieläkin ajankohtainen. Sen on kirjoittanut Paul Lafargue. Hän oli Ranskan työväenliikkeen johtohahmoja, ja Karl Marxin vävy. Viimeisenä provokaationaan hän riisti itseltään hengen, “ennen kuin vanhuus vie minulta elämän nautinnon ja ilon…tehden minusta taakan sekä itselleni että muille”. Varmaan tuolloin perusteltua. Nykyään sivistysvaltion mittarina on se, kuinka hyvin se huolehtii vanhuksistaan.
Palataan kirjaan. Sen pohdinnan kohteena on kritiikki kapitalistisen työn järjestystä kohtaan, jossa työ määrittää identiteettiämme, normaliteettia ja ihmisarvoa. Työn ja työkuntoisuuden perusteella olemme joko hyödyllisiä tai hyödyttömiä, arvokkaita tai arvottomia. Tuntuuko tutulta. “Työlle annetaan arvoa, koska se antaa arvoa”.
Nousevan uuden tuotantotavan syntyminen edellytti tietyn elämäntavan omaavan työvoiman syntyä. Tätä varten perustettiin erityisiä “kasvatuslaitoksia”, joissa väkeä kasvatettiin tehtaiden pyörimisen edellyttämään elämänmuotoon. Tää on normaalia ja oikein, tuo on epänormaalia ja väärin. Tuntuuko nykyisessä työkkäri, kela, sosku yms. järjestelmässä tutulta.
Entä nyt? Tuotanto ja työ viedään sinne missä työvoima on halpaa. Yritysten velvoitteet ympäristöä ja yhteiskunnan rakenteita ja ihmisten hyvinvointia kohtaan on pyyhitty pois. Eikö työtä tehdäkkään siksi että se tuottaa tavaroita, palveluita yms. ihmisten tarpeisiin? Tehdäänkö työtä vain siksi, että siitä joku koijari käärii hyvän rahallisen potin. Leafin Turun tehtaan lopettaminen ja Kemijärvi olkoon esimerkkinä.
Aiemmin olen kirjoittanut jutun “Kohtuuden kapitalismin perässä”. Tässä linkki: http://www.jaakkoportti.com/?m=200805 . Björn “Nalle” Wahlroos on rajannut yritysten pelivaran moraalin ja yhteiskuntavastuun suhteen varsin pieneksi. Tässä linkki: http://www.uusisuomi.fi/raha/33972-nalle-moraalin-vartijana. Aika räikeässä ristiriidassa siitä, mitä Sampokonsernin eettisistä arvoista yhtiön sivuilla sanotaan. Arvottaako raha kaiken syntymästä kuolemaan?
