Jaakko Portti

SDP:n puoluesihteeriksi nousi Mikael “Rakkaus” Jungner. On kuulemma kuumaa tavaraa mediassa. Ilman muuta Twitter ja Facebook – ajan puoluesihteeri. Jutan oma valinta omaan tiimiinsä. Jungnerin valinta sopii hyvin SDP:n eduskuntavaalistrategiaan. Kantaako siitä eteenpäin – jää nähtäväksi? Kuinka hyvin puoluesihteeri tuntee kenttänsä - viitsiikö kiertää, kannustaa ja organisoida? Hoitaako hän sen puolen enterin painalluksella? SDP haki ja sai medianäkyvän puoluesihteerin.

Vasemmistoliitossa Sirpa Puhakka on saanut haastajakseen helsinkiläisen Reko Ravelan. Mitä sillä haetaan? Silmäily Rekon facebook- ryhmään kertoo keitä siellä on. Yllättäen ryhmän keskustelupalsta on tyhjä. Eli “miksi?” kysymys jää auki. Rekon työnhalkuilmoituksessa näitä keskusteluaiheita kyllä löytyy. Olisin odottanut, että siellä käytäisiin keskustelua, millaisen Vasemmistoliiton halutaan olevan?  Riittääkö ryhmälle pelkästään seinäkeskustelu ja pelkät otsikot? Twitteristä en Rekoa löydä – Sirpan kylläkin. Ennakoin puoluesihteerivaalista kuitenkin varsin tasaväkistä.

Kepun puoluesihteerikamppailun kuvio on myös valmis. Se voi alkaa tylsän puheenjohtajakamppailun jatkeeksi. Mediassa johtavat puheenjohtajaehdokkaat eivät hiisku sanaakaan. Miksi hiiskuisivatkaan? Korhonen on vahvoilla jatkokaudelleen selkäsaunan ja haukkujen saattelemana. En hämmästyisi sitäkään, että Väyrynen hakisi nostetta omalle puheenjohtajakampanjalleen kelpuuttamalla Kelmin aisaparikseen. Mystinen “kentän tuki” pelottaa ja tukkii suut!

Laatikaisen torjunnaksi tarkoittama taitamaton lausunto toimii päinvastoin Kelmin “pottulaariin”. Mystinen kenttä ei anna itseään komennella. Herrat haukutaan, myös omat, mutta siilipuolustus yhdistää aina kriisissä. Kepu on Vanhasen jäljiltä todellisessa kriisissä. Sitä kepun kenttäväki ei sulata, että heidän ikiomaa päätäntävaltaa halveerataan “populistisissa tunnelmissa” tehdyksi. Vaikka näin olisikin, niin sitä ei saa ulkopuolisille sanoa. Toinen heikko kohta Laanisella on se, että hän haluaisi siirtää puoluesihteerivalinnan pois puoluekokoukselta. Kepulaisittain sanottuna herrojen suoritettavaksi. Puoluesihteerillä on ilmeisesti liian vahva asema esiintyä myös mediassa.

Postin odottaminen hermostuttaa, jos tietää saavansa tärkeää postia. Nyt odotan muiden lailla puuttuvaa jäsenkirjaani. SKDL:n pitkäaikainen kansanedustaja (1972 – 1980) Anna-Liisa Hyvönen on jo omansa saanut “yllättäen, pyytämättä ja tilaamatta”. Keskustan puoluekokous lähestyy uhkaavasti – Missä on minun jäsenkirjani?

Vanhasen neuvosta en sitä kerjää. Pyydän vain, että saisin sen ajoissa – ennen matkaani “veret seisauttavaan” puoluekokoukseen. Ymmärrän kyllä hyvin sen, että siellä puoluetoimistossa lappaa mediaväkeä ihan liian kanssa. Ison Jarmon oma huone on valjastettu yhdistyspapereiden allekirjoitustilaksi.

Pakon sanelemana Korhonenkin on joutunut siirtymään etätyöhön. Työpiste on sijoitettu turvallisuussyistä pottukellariin. Sen tarkka paikka on työrauhan turvaamiseksi vain pienen piirin tiedossa. Huhujen mukaan se on jossain siellä ulkohuussista noin parisataa metriä koilliseen – jossain Pohjanmaalla.

Minulla tietysti puolueen uskollisena soturina on suora yhteys itse “Iso Mattiin”. Hän kuitenkin on parhaillaan jossain näyttelyn avajaisissa. Virkatehtävä! Ongelma vain on siinä, että Matin pitäisi saada pikaisesti yhteys “Anonyymien kotikiusattujen” yhdistykseen, joilla on kokemusta kuinka suututettu “Martta” saadaan illansuussa lepytettyä. Vihan ei saa kantaa yön yli.

Tulisi se posti jo!

Olen kirjoittanut suomalaisen sokean sotaveteraanin Veikko Virtasen hävyttömästä ja epäinhimillisestä kohtelusta jo kaksi aiempaa kirjoitusta.

1. Veikko Virtanen 90v. sokea sotaveteraani
2. Kämpen för Veikko fortsätter

Veikko ei saa edelleenkään rikkaan Vaxholman kunnan sosiaalilautakunnalta lain velvoittamia oikeuksiaan. Ruotsissa on tällä hetkellä 55.000 vanhuusiässä elävää suomenkielistä. Määrä kasvaa pikavauhtia 70.000 vanhukseen. Niitä Ruotsin nykyisen hyvinvoinnin rakentajia, joita Ruotsi 60-luvulla työvoimapulassaan tarvitsi ja sai Suomesta. Säilötäänkö heidät tarpeettomina kustannuserinä istumaan sänkynsä reunalle päiväkausiksi, vailla juttuseuraa. Veikon oikea sijoituspaikka on Suomikoti, jossa hän saa suomenkielistä hoitoa ja yhteyden muihin ihmisiin omalla äidinkielellään. Muunlainen tulos on sivistysvaltion osalta moraalisesti täysin tuomittavaa.

Ruotsi joutuu yhä enemmän kohtaamaan vanhuksia, joilla on erilainen kulttuurinen, uskonnollinen ja kielellinen tausta kuin valtaväestöllä. Tähän samaan suuntaan kehitys myös Suomen osalta on kulkemassa. Pakoon sitä emme pääse! Silmien sulkeminen olisi todellista itsensä pettämistä. Onko meilläkään vanhushuollossa valmiuksia vastata näihin inhimillisiin tarpeisiin? Suomeen tarvitaan erillinen vanhuspalvelulaki! Ruotsissa on  erillinen vanhuspalveluministeri. Tarvitaanko sellainen myös Suomeen?

Suomessa on “maan sisäiseen karkotukseen” tuomittuja vanhuksia. Heitä ei päästetä kuntarajojen yli jälkikasvunsa läheisyyteen. Ovat erillään toisessa kunnassa. Sitten meillä on myös vanhuspariskuntia, jotka on sijoitettuna eri palvelukoteihin. Tai eri huoneisiin. Saavatko myös Suomessa kielelliseen, kulttuuriseen ja uskonnolliseen vähemmistöön kuuluvat ihmisarvoisen vanhuuden? Tarkastellaanko meilläkin vanhuuteen liittyviä asioita vain “kustannuserinä” – eikä ihmiselämään liittyvinä asioina.

Edelleen Suomi ei ole ratkaissut “perheiden yhdistämiskantaansa”. Egyptiläisen ja venäläisen mummon kohtalo – heidän ihmisyyteen perustuva oikeutensa – ei sovi Suomen byrokratiaan. Asia pitäisi olla päinvastoin. Karkotus maasta – sivistysvaltio Suomesta! – on uudelleen päällä.

Ruotsissa suomenkieli on vähemmistökielen asemassa. Suomi on virallisesti kaksikielinen maa (suomenkieli ja ruotsinkieli). Meillä on myös vähemmistökielen statuksen omaavia kieliä mm. saamenkieli. Suomessa on siten myös kieleen perustuvia oikeuksia.

Erityisesti Perussuomalaisten taholta on käyty kampanjaa Suomen ruotsinkielisten oikeuksia vastaan - “pakkoruotsi”-teemalla. Koskeeko tämä Suomen ruotsinkielisiä “vauvasta vaariin”? Vai rajataanko heidät ulos kampanjasta? Miten muiden uskonnollisten, kulttuuristen ja kielellisten vähemmistöjen oikeuksien suhteen menetellään?

Kaikille ihmisen elämän osa-alueille, kohtaloille ja tapahtumille on lyöty hintalappu, ja ne on tuotteistettu erilaisiksi palvelupaketeiksi.

Keskuksista syrjemmällä tapahtuvat lisääntymiset aiheuttavat synnytyspalveluongelman. Muun muassa Pohjoisimmassa Lapissa ongelma on ratkaistu kysymällä: Kuka niitä myy? Aiemmin näin ei kysytty – syntymiseen liittyviä toimia suoritettiin paikallisesti.

Sitten tarpeesta ryhdyttiin luomaan rakenteita päivähoitoon, esiopetukseen, koulutukseen, iltapäiväkerhotoimintaan yms. Vanhuksille kokoontumistiloja, hyvinvointia, hoivaa ja elämänehtoon turvaa. Terveille terveydenhoitoa, sen edistämistä, ja sairaille sairaanhoitoa. Lepoa tarvitseville vapaa-aikaa. Työnraatajille työehtoja ja työsuojelua. Nyt nämä hyvinvointirakenteet yritetään opettaa tanssimaan ja joustamaan. Jäykät ja totutut hyvinvoinnin turvaverkot olisi kustannustehokkaalla tavalla korvattava kevyillä ja notkeilla rakenteilla.

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on hienosti markkinoitu brandi. Se käsittää eri ihmisille suunnattuja räätälöityjä hyvinvointipalveluja. Kokonaisvaltaista hyvinvointia elämän eri tilanteisiin ne eivät silti tuota. Itse hyvinvointi on ulkoistettu eri luukulle.

Täytyisikö ihmiseen sisäisesti rakentaa joustavia ja kevyitä hyvinvointiyksiköitä. Näin eri hyvinvointiosastoissa olevat palveluyksiköt voisivat kustannustehokkaammin suorittaa oman lohkonsa hyvinvointitoimenpiteitä. Näin näiden eri toimien seurauksena syntyisi hyvinvoinnin olotila. Tai ainakin kuvitelma siitä. Näin ihminen parhaiten sopeutettaisiin tarvelähtökohdista toteutettuun ja perusteltuun kustannustehokkaaseen rakenneuudistukseen.

Rakenneuudistukseen kiinteästi liitetty sana on - PAKKO. Tämä kätevä sana ei kaipaa muita perusteluja. Sen taakse kätketään epämääräinen lupaus jostain hyvästä. Vaihtoehdot ovat toisensa poissulkevia mahdottomuuksia. Niitä ei ole!

Jaakko Portti VALTUUSTOALOITE

Rovaniemen kaupunginvaltuusto 24.5.2010

Aloitteen perustelut:

Voimassaoleva toimeentuloturvalaki jättää kunnille mahdollisuuden tulkita perheen alaikäisen lapsen satunnaisia ansiotuloja (esimerkiksi kesätyötuloja) eri tavalla. Tulkintamahdollisuuksia on kolmenlaisia – ne otetaan huomioon täysimääräisinä, huomioidaan osittain tai jätetään kokonaan huomioimatta. Kaikki tulkinnat ovat lainmukaisia.

Kuntien tulkintojen erilaisuus hämmentää, ja saattaa nuoret eriarvoiseen asemaan asuinpaikasta riippuen. Samalla myös kuntien sisällä nuoret joutuvat eriarvoiseen asemaan. Esimerkiksi Rovaniemellä toimeentulotukea saavan ruokakunnan nuoren kesätyötulo vähentää perheen toimeentulopottia lapsen toimeentulotuen perusosan verran (292 €).

Toimeentulotukilain tulkitseminen kyseisellä tavalla on omiaan vähentämään kannustavuutta nuorten kohdalla. Se edesauttaa passivoitumista, syrjäytymistä ja köyhyyden pitkittymistä sekä periytymistä.

Sosiaaliturvan osalta viimeaikoina on korostettu nimenomaan tarvetta sen kannustavuuden lisäämiseen. Toimeentulotuessa nuorten kohdalla tuo kannustuselementti ei toimi.

Aloitteen sisältö:

Rovaniemi ryhtyy tulkitsemaan toimeentulotukilakia niin, että nuorten vähäisiä loma-ajan ansioita ei oteta lainkaan huomioon perheen toimeentulotukea laskettaessa.

Samalla käynnistetään laaja seurantatutkimus soveltamismuutoksen vaikuttavuudesta. Miten se vaikuttaa nuorten oman elämän rakentamiseen omista lähtökohdista? Miten se vaikuttaa syrjäytymiskehitykseen? Miten se vaikuttaa toimeentulotukiaikojen kestoon? Kuinka tehokkaasti se ehkäisee köyhyyden periytymistä?

Vuonna 2008 voimaantulleen uuden lastensuojelulain myötä lastensuojeluilmoitusten määrä pomppasi koko maassa kasvuun. Näin myös Rovaniemellä. Vaikka lastensuojeluilmoitusten määrä 2009 laski 6,6 % 577 ilmoitukseen edellisvuoden 615, se kasvoi silti 0 – 3 v. ryhmässä tuntuvasti – 198 (167/2008), ja 7 – 12 v. ryhmässä se pysyi lähes 300 sadassa.

Rovaniemellä lastensuojeluilmoitukset ovat suurelta osalta kohdistuneet juuri niihin ryhmiin, joissa lapsiperheiden kriisinpaikkojen tiedetään lymyävän. Kaikista 577 ilmoituksesta 491 kohdistui juuri näihin kahteen ryhmään. Tämän me tiedämme!

Mutta osaammeko auttaa ja resursoida oikein? Hyvinvointikatsauksesta vedän sen johtopäätöksen, että emme osaa. Lehtitietojen mukaan (HS 6.3.2010) Valvira on kyllästynyt siihen, että kunnat noudattavat huonosti uutta lastensuojelulakia. Lain ”sisäänajovaiheen” on oltava jo ohi myös Rovaniemellä. Lakihan ei voi toimia ennaltaehkäisevästi, ellei sitä noudateta.

Valviran mukaan kunnat eivät hoida lastensuojelun alkuvaihetta lain edellyttämällä tavalla. Lastensuojeluilmoitusten ja – tarpeen selvitysten käsitteleminen venyy yli lakisääteisten määräaikojen. Ilmoituskynnyksen madaltamisella tähdättiin varhaiseen puuttumiseen. Tähän olisi tullut vastata lisäämällä resursseja lastensuojeluun. Onko näin tehty?

Lastensuojeluilmoitus ei aina johda lastensuojeluasiakkuuteen. Siksi tarpeen selvittämisen määräaikojen pitkittyminen johtaa vakaviin oikeusturvaongelmiin kohteeksi joutuneen perheen, ja ennen kaikkea itse lapsen kannalta.

Toinen puuttumisen paikka hyvinvointikatsauksessa on toimeentuloturvaa koskeva kohta. Viime vuonna toimeentulotukea sai 3687 (+148) ruokakuntaa, josta yhden hengen ruokakuntien osuus oli noin 70 %. Ikäluokan - 20 – 30 vuoteen – osuus oli lähes puolet koko toimeentulotuen saajista. Samalla toimeentulotukiasiakkuus on pidentynyt, ja muuttunut yhä pysyvämmäksi asiakkuudeksi. Se ei voi olla väliaikaiseksi tarkoitetun toimeentuloturvan tarkoitus. Tuskin Rovaniemelläkään halutaan pitkään elää pelkästään toimeentuloturvan varassa. Vantaalla tehdyn tutkimuksen mukaan tällaisen ”elämäntaparyhmän” osuus on vain marginaalinen.

Rovaniemi voi auttaa nuorten oman itsenäisen elämän rakentumista muuttamalla toimeentulotukilain tulkintaansa. Nyt nuorten vähäiset loma- ja kesätyöansiot vaikuttavat perheen saamaan toimeentulotukeen. Kemissä ei näin ole. Rovaniemen käytäntö passivoi ja saattaa nuoret epätasa-arvoiseen asemaan. Toimeentulotukea saavan perheen lapsi ujutetaan käytännössä elättäjän asemaan. Samalla hänen tienaamansa €uron arvo on kehnompi, kuin kaverinsa. Siellä on joku ”ihmeellinen välikäsi”, joka nappaa nuoren normiosuuden verran toisiin tarkoituksiin.

ROVANIEMEN KAUPUNGINVALTUUSTO

24.5.2010

67 § HYVINVOINTIKATSAUS/ Puheenvuoro

Veikko haluaa Suomikotiin. Kyse ei ole ainoastaan hänestä, vaan kaikista niistä vanhuksista, jotka joutuvat asumaan kielellisesti eristettyinä. Omassa yksinäisyydessään. Erillään läheisistään. Vanhusten ongelmia on liian kauan vähätelty ja piiloteltu. On aika avata pää keskustelulle.

En sista kamp:

http://ensistakamp.wordpress.com/2010/05/23/taistelu-veikon-puolesta-jatkuu-kampen-for-veikko-fortsatter/

YouTube Video:

http://www.youtube.com/watch?v=bywXZcGXLUM

Facebook ryhmä:

http://www.facebook.com/#!/group.php?gid=118723918158644

Ystäväni oli kuunnellut sivukorvalla A-Studiota. Hän jäi miettimään “pitäisikö kerjääminen kieltää?”. Tuon saman kysymyksen hän heitti minulle - Mitäpä mieltä olet? Tulkitsen kysyjääni (kysymättä häneltä itseltään), että hän voisi olla valmis kieltämään kerjäämisen.

Spontaanisti vastasin näin:

“Voisi samalla kysyä - pitäisikö rahattomuus kieltää? Byrokratisoidaanko köyhyys toimeentuloluukulle, jossa papereiden perusteella katsotaan, saako joku rahattomuuteensa kerjätä?”

Kuka on oikeutettu kerjäämään? Olisiko apua “Mitä, missä ja milloin?” – vuosikirjasta?

1. Mitä kerjääminen on? Kerjääminen eli kerjuu tai kerjäläisyys on elintavaksi muodostunutta rahan tai muiden hyödykkeiden pyytämistä. Onko omien lakiin perustuvien oikeuksien perääminen kerjäämistä? Sitä se ei mielestäni ole. Ei myöskään nöyrtymistä tai nöyristelyä.
2. Missä sitä harjoitetaan, ja mikä olisi sovelias paikka? Asiaa on tarkasteltava kerjääjän ja antajan kannalta. Kerjääjän kannalta vastaus lienee pääsääntöisesti päinvastainen, kuin antajan kannalta.
3. Milloin saa kerjätä ajallisesti ja syyn perusteella? Olisiko aamu-, keski- tai iltapäivä hyvä pyytäjän ja antajan kannalta? Millainen syy kävisi parhaiten antajalle (motiivi) ja saajalle (tarve)? Olisiko - virka-aikana - ajallisesti hyvä määritelmä? Olisiko nälkä pätevä syy? tai selviytymisen tarve ja halu?

Mitä, missä ja milloin?- kirja ei anna oleelliseen Miksi? -kysymykseen vastausta.

Antaisiko Wikipedia tietosanakirja tähän Miksi? – kysymykseen apuja. Eipä juuri anna.

Kerjäämisen – pyytämisen vastakohdaksi voisi kuvitella hyväntekeväisyyden – antamisen. Tähänkin Wikipedia antaa osan vastausta – ei tyhjentävää, mutta kuitenkin. Jos ostan kaverilleni krapulakaljan, tuskin kyse on kummastakaan, vaan puhtaasta kaveruuteen perustuvasta toimenpiteestä.

Jos osallistumalla  gaala-hyväntekeväisyyteen, jossa osallistumis-kustannukset ovat suuremmat, kuin itse kohteelle menevä rahapotti, tuskin kyseessä on aito hyväntekeväisyys- toimenpide. Sama koskee erilaisia hyväntekeväisyyskeräyksiä, joiden tuotosta huomattavan suuri potti saattaa mennä muualle, kuin itse hyväntekeväisyys-kohteelle. Kerjääkö hyväntekijä arvostusta statukselleen, vai suoranaista henkilökohtaista hyötyä puhuttelevalla kohteella.

Kysyvä ystäväni – en osaa vastata – ainoastaan kyseenalaistaa!

Veikko Virtanen on sotaveteraani. Hän ei osaa ruotsinkieltä. Hän on sokea. Syksyllä vaimon poismenon myötä Veikko menetti “katsovat silmät”, pitkäikäisen kumppanin ja asioiden hoitajan. Veikon kotikunta Vaxholm (Ruotsi) sijoitti hänet ruotsinkieliseen hoitokotiin. Syksystä saakka hän on turhaan odottanut siirtoa suomenkieliseen hoitokotiin.

Laki velvoittaa kunnat järjestämään suomenkielistä hoitoa, jos sille on tarvetta. Kunta selvittää ja pallottelee. Vastuullinen viranhaltija sulkee puhelimen. Kunta ei halua kommentoida. Kukaan vastuullinen ei vastaa, eikä halua kuulla Veikon hätää.

Kun Veikko sanoo, että hän ei ymmärrä, hän tarkoittaa kieltä. Kohtalonsa hän ymmärtää, ja sitä voi kuvata vanhuksen kiduttamiseksi. Vastuullisten ymmärryksen voi kyseenalaistaa. Vaxholman sosiaalilautakunnalla on tiistaina 25.5. klo 18.00 osoitteessa Eriksövägen 27 valta saattaa Veikon asia ihmisarvoiseen päätökseen.

Veikon kohtalo on koskettanut kansalaisia sekä Ruotsissa että Suomessa. Veikon oikeuksien, asianmukaisen vanhuuden hoivan ja huolenpidon turvaamiseksi on perustettu facebook-ryhmä.

SVT:n suomenkielisissä uutisissa Veikko kuvaa kohteluaan ja perää oikeuksiaan.

Taloyhtiö kiusaa minua! Pihaamme on tuotu tyhjä vaihtolava. Nyt se olisi asukkaiden toimesta täytettävä. Sekajätettä lavalle, ja ongelmajäte erilleen. Onko meillä sekajätettä? Ongelmajätettä nyt ei ainakaan. Naapurilla voisi olla. Tyrkyttäisikö itseään avuksi, niin välttyisi omien tilojen koluamiselta. Nakataan naapurin tarpeeton ja hieman tarpeellinenkin roina porukalla lavalle. Molemmat saamme tietysti moitteita – naapuri siitä, että vei senkin roskiin, ja minä siitä, etten vienyt sitäkään roskiin.

Omien nurkkien siivoamisessa raskimiskynnys ja kipukynnys käyvät valtataisteluaan pääkopassa. Tätä ei raski heittää pois, tai tästäkin pitää jo luopua. Valinta on lopullisen tuntuinen. Omistushalu ja luopumisen tuska – siinä kaksi taisteluparia. Kummalle valinnassa vallan luovuttaa? Kademielikin pyrkii päätösapajille. Poisheitetystä roinastahan voi olla hyötyä jollekin toiselle. Se harmittaa, jos siitä tuunataan jotain kätevää ja kivaa.

Mielestäni leppoisampi ja hidastahtisempi paikkojen siivous roinasta sopisi paremmin. Jokakeväinen paikkojen suursiivousvimma lyhyen ajan sisällä tekee väkivaltaa sen pohdinnalle: Mitä voi itse tulevaisuudessa vielä tarvita? Mikä kannattaisi toimittaa kierrätykseen muiden käyttöön? Sekajätelavalle kuuluisi vain sellainen roina “millä ei ole enää käyttöä meille, eikä muille”. Se tuottaa vain harmia ja riesaa “meillä sekä muualla”.

Siivoustyön lomassa leppoisuutta, hidastahtisuutta ja ajanpeluuta voi tietysti hakea kirjoittamalla harmiaan muiden harmiteltavaksi. Siinä saa samalla miettimisaikaa – Miltä tavaroista tuntuu, kun ne tarpeettomana ja täysin palvelleina hylätään tunkiolle.