Auton suunta kohti pohjoista. Väistele poroja! Niitä pölvästejä jukuripäitä. Laiskasti, kuin katsojansakin, löntystelevät pitkin tietä ja sen piennarta. Menisivät metsään. Se on niille varattu - ja sääskille ja mäkäröille ja muille Luojan turhakkeille. Tie on minua ja autoani varten. Maksan muuten molemmista - siitä tiestä ja siitä autosta.

Perillä tuvan emäntä otti vastaan. Otatko kahvia? Pullaakin oli ostanut näytille siitä paikallisesta kaupasta, joka ei varmaankaan ollut Siwa. “Kaksi siivua kuppia kohti”- se on fiiniä, sopii myös vieraalle. Pitkäripasessa ei vissiin ollut käynyt. Tai sitten se lasti oli ovelasti piilotettu vierailijalta myöhempää omaa käyttöä varten.

Tuvan isäntäkö kalassa? Niin - tulevat kohta. Siis poika mukana? Päättelin mielessäni. Ovela isäntä. Peijoonilla 150 heppanen nelitahtimootori, jonka käynti on niin siroa, kuin sääsken surina. Sitähän ei päiväsaikaan edes huomaa. Yön silmässä se kuitenkin on ylitsepääsemättömän häiritsevää. Kerkesin vastaanottamaan ÖKY-veneen rantautumista. Minun räkningin ja pörssin mukaan laskettuna ja hinnoiteltuna. ÖKY mikä ÖKY!

Tuliko kalaa? Tuli, mutta sinttinä sitä ei kehtaa maalle saakka tuoda. Ei koskaan alle kolmikiloista. Muina miehinä isäntä järjestelee, siivoilee ja puunailee sitä uisteluvenettä. Todellinen tarkoitus on tietysti esitellä vehjettä minulle. Vapoja pitkälti toistakymmentä. Jokaisella oma paikkansa veneessä. Kelkan ja painojen avulla tuo isäntäkalamies välttyy siimojen sotkeutumiselta. Harmi! Samalla välttyy saalittomalta kalareissulta. Edelleen harmi! Ylväs vaparivistö ovat kuin haravan piikit. Niiden avulla vedenalainen saalis “haravoidaan” veneeseen. Se tapahtuu aina suoraan veneen perästä. Ei kuulemma koskaan sivusta, vaan suoraan perästä. Sieltä se saalis nousee!

Mieleen äljähti, että tuota samaa haravontitaktiikkaa itsekin noudatan mustikka ja puolukkametsässä. Kalastusvälineiden ja marjastusvälineiden investointikustannusten ero on kuitenkin aika valtaisa. Marjastukseen en tartte, kuin repun, termoksen ja poimurin. Isäntäni tarttee veneen, trailerin, vapoja, kelkkoja, painoja, uistimia, sammuttimen, vakuutukset, luvat, yms. - sekä kaikki muut herkut, joita muilla kalamiehillä ei ole.

Kalan ja kalamiehen välinen suhde on näiden vempainten johdosta kuitenkin räikeästi epäreilu. Kalalle ei jää saumaa, eikä tilaisuutta piiloutua. Vempaintensa avulla kalamies tietää asteiden tarkkuudella millainen lämpötila on missäkin syvyydessä? Millaiset virtaukset ovat missäkin? Millainen uistin mihinkin ilmaan, säähän ja veteen sopii? Todella epäreilu kamppailutilanne.

Sitten kalamiehemme vielä kehtaa rehvastella saaliillaan kavereilleen ja muille, jotka jaksavat kuunnella. Kalamiehemme loukkaa kalan yksityisyyden suojaa valokuvaamalla ja ikuistamalla uhrin ja saaliin asemaan ajamansa luontokappaleen. Härskeimmät vielä palsamoivat ja ristiinnaulitsevat seinälle upeimmat saaliinsa. Ja kaikki pällistelevät ja fiinisti keskustelevat Koska ja miten tuonkin sait pyydykseen?

Yksi pieni, mutta merkittävä yksityiskohta miellytti tätä vierailijaa. Olipahan ainakin yksi kalaverkko tutun risainen ja sotkuinen. Olin vaiti, mutta mielessäni hiljaa myhäilin … Ahti suo antejaan! ]]> http://www.jaakkoportti.com/?feed=rss2&p=341 http://www.jaakkoportti.com/?p=340 http://www.jaakkoportti.com/?p=340#comments Sun, 18 Jul 2010 22:34:00 +0000 Jaska http://www.jaakkoportti.com/?p=340 Se, jolla on yksi kello - tietää paljonko se on. Se, jolla on kaksi kelloa - ei ole koskaan varma!

Ystäväni Pertin “päivän mietelause” vaaliryhmäni Facebook- sivulla tuli mieleeni, kun selailin Uuden Suomen blogeja. Kinastelevat siellä gallupeista. Turhaan!

Kumpikas niistä on oikeampi ja miellyttävämpi gallup - YLE:n vai Hesarin? Kummastako nostaisi rintaa hieman soikeammalle, ja kummastako laittaisi selkää hieman kyyrymmälle. Rintarottinki - asento ensimmäisessä, ja kyykkyasento jälkimmäisessä on oikea vaihtoehto. Sillä saisi myös lisää tyylipisteitä. Nöyryydellä meinaan!

Uudellemaalle puoluettaan pelastamaan siirtyvä - “kerran luulin erehtyväni, mutta olinkin väärässä” - Väyrynen mainosti edellisissä eduskuntavaaleissa itseään sloganilla “Eihän minulla ole vielä yhtään ääntä!” Vaalien jälkeen niitä sitten olikin. Varmaan oli kiva olla nöyrä ennen, ja tyytyväinen jälkeen. Näilläkään spekulanteilla ei ole vielä yhtään ääntä tallessa, eikä hukassa.

Samaa rulettia samat päällysmiehet pyörittävät eri sanoin, ja eri järjestyksessä. Avainsanoina vilahtelevat vuorollaan sukupuolineutraali avioliitto, pakkoruotsi, maahanmuuttopolitiikka, Pridekulkue yms. Ja tietysti sen spekulointi, kuinka hyvin meillä laskennallisesti kunakin hetkenä menee? Tähän kuonaan hukkuvat tärkeät puheenvuorot itse asiasta, jonka vuoksi kukin on itsensä likoon laittanut, ja ehdolle asetettu.

Tällaisia mietteitä näillä selkosilla. ]]> http://www.jaakkoportti.com/?feed=rss2&p=340 http://www.jaakkoportti.com/?p=339 http://www.jaakkoportti.com/?p=339#comments Thu, 08 Jul 2010 20:00:00 +0000 Jaska http://www.jaakkoportti.com/?p=339 Makkaraa, mansikoita ja saunan löylyt! 89-vuotiaan sotaveteraanin päivä uudessa kodissaan. Lähes vuosi siihen meni. Viranomaiset jaksoivat vetkutella ja vältellä. Vanhus jaksoi odottaa ja toivoa. Ystävät jaksoivat tukea ja vaikuttaa.

“Sisukkaat juttukaverit” kertasivat menneitä Suomikodin pihamaalla. Hyvillä mielin ja vailla katkeruutta. Muutos ensimmäiseen tapauksesta näkemääni videoon on valtaisa. Kylmän rauhallisesti vanhus kertoi hyvästä olostaan, kun sieltä “vankilasta pääsi pois”. Veikko pääsi vihdoin Ruotsissa suomenkieliseen hoitokotiin. Ei haittaa, vaikka se hieman enemmän maksaakin kokoomusjohtoiselle Vaxholmin kunnalle. Ihmisyys on toteutunut.

Toinen vanhus - Irina Antonova – oli lehtikuvien perusteella silminnähden piristynyt päästyään uuteen kotiinsa VIlla Inkeriin Venäjälle. Omaiset halusivat hänen jäävän ensin Suomeen, ja pelastivat hänet sitten Suomesta. Pitkittyneestä epävarmuudesta. Jatkuvasta varpaillaan olosta. Virkavallan uhasta.

Kolmas vanhuksemme – egyptiläinen mummo – on saanut Suomessa lisäaikaa siihen asti, kunnes lainsäädännössä niin sanottu “mummopykälä” on viilattu sellaiseen muotoon, jossa inhimillisyys saisi sijaa lain kirjailussa.

Liikkasen Antti varmaan kertoo kenen sanonta on “Mikä ei ole oikeus ja kohtuus – ei voi olla lakikaan!”

Rovaniemen kaupunkia komistaa kahden joen yhtymäkohta. Kemijoki ja Ounasjoki kohtaavat toisensa keskeisellä paikalla kaupunkia. Ounasvaara seuraa tuota luonnonilmiötä noin 220 metrin korkeudella merenpinnasta. Minä tein virran viemänä ja yllytettynä “Turhaa työtä?” Kemijoen saaressa, jonka nimen alkuosa alkaa KOTI- sanalla.

Joella olivat viettäneet aikaansa myös Leh Meh, Hafsa, Manzar, Adelisa, Musa ja Hawa yhdessä ohjaajiensa kanssa. Mitä he hakivat? Miksi hakivat? Ennen kaikkea - Mitä löysivät? Osana Lastenkulttuurikeskusten Taikalamppu verkostoa nuoret (12 – 14v.) olivat toteuttaneet JOKI- valokuvanäyttelyn.

Aika rientää, joki virtaa, sade ropisee ja elämä vie. Kertaakaan samaan virtaan, sateeseen tai hetkeen ei voi palata uudelleen. Ainoan mahdollisuuden tarjoavat muistot ja mielikuvitus. Todellisuus on tässä suhteessa toisenlainen ja armoton. Kohtalo on heittänyt näyttelyn toteuttajat Ounasrinteelle. Täällä on heidän uusi asuinympäristönsä, jossa tulevaisuus täytyisi kohdata avoimin mielin. Asuinympäristö luo puitteet, mahdollisuudet ja rajat, joissa voi toimia itse oman tulevaisuutensa tekijänä. Tarjottimella niitä ei kenellekään eteen tuoda, vaan ne olisi itse löydettävä ja hyödynnettävä.

Tätä luonto- ja asuinympäristöä nuoremme olivat tutkailemassa ja kuvaamassa. Kutsuttakoon sitä sitten vaikka kotouttamiseksi. Parempi termi kyllä olisi kotiutuminen. Kotouttamisessa painottuu liiaksi se, että joku muu tekee jotain jonkun puolesta. Kotiutumisessa paino on omilla tekemisillä ja vastuulla.

JOKI- valokuvanäyttely on Ounasrinteen kirjastossa nähtävillä 31.8.2010 saakka. Asukasyhdistyksen puheenjohtajan roolissa kävin avaamassa tuon näyttelyn.

Heinäkuussa 2009 julkaisimme Leena Jääskeläisen (kok) kanssa yhteisen kirjoituksen otsikolla “Gardinin outo kannanotto”. Siinä peräsimme yhdessä sitä, että kaupungissa “Olisi tärkeä saada eri toimijoiden kesken jonkinlainen yhteinen käsitys Rovaniemen elinkeinoelämän tilanteesta ja kehittämistarpeista.” Kirjoituksen päätimme toteamukseen, että “Elinkeinopolitiikassa, jos missä, täytyy näkyä valtuuston tahtotila.”

Elinkeinojen kehittämisohjelmassa tuo yhteinen käsitys elinkeinoelämän tilanteesta ja kehittämistarpeista näkyi visiossa, tavoitteissa ja konkreettisissa toimenpiteissä vastuutahoineen. Nyt siihen perättiin valtuuston selkeää tahtotilaa ja sitoutumista. Itseäni ihmetytti se, että osalle olisi riittänyt pelkkä “merkitään tiedoksi” ilmaisu, eikä selkeä päätös ohjelman hyväksymisestä. Kun yhteiseen tanssiin haetaan ja tositarkoituksella pyydetään, siihen ei vastaukseksi riitä “Merkitsen tiedoksi!” Selkeä “kyllä tai ei” – vastaus antaa partnerille selvän selkänojan.

Toinen ihmetyksen aihe itselleni oli se, että osa peräsi ohjelman hintalappua, eli kustannusta ja menoerää. Kyse on nähdäkseni kuitenkin ennemminkin panostuksesta ja sijoituksesta, jolla Rovaniemen elinkeinot kehittyvät kaupungin ja elinkeinojen yhteistoiminnan tuloksena. Oikeampi lähestymistapa olisi ollut kysyä “Mitä sillä saadaan?” kuin “Mikä on hintalappu?”

Kolmas outo kannanotto tuli vihreiden suunnalta. Ohjelmaan haluttiin lisäys “Salla – Kelloselkä radan” edistämisestä. Vihreät näkivät siinä kytkennän Soklin kaivokseen. Aika outoa! Tuon logiikan mukaan varmaan Kemijärven radan sähköistäminenkin edistäisi Soklin kaivoksen avaamista, ja on siten vastustettava hanke.

Sinetän liikunta- ja monitoimihallin rahoituksesta päätettäessä kokoomuksen valtuustoryhmän valtasi täydellinen sekoomus. Olen ymmärtänyt asian niin, että kokoomuksessa kannatetaan synergiaetujen hyödyntämistä aina, kun se on kokonaisedun kannalta järkevää. Varavaltuutetun puheenvuoron perusteella näin ei näyttäisikään olevan.

Valtuutettujen puheenvuoroista sain sen käsityksen, että muualla kaupungissa liikunta – ja nuorten kokoontumistilat olisivat kunnossa. Näinhän asia ei ole! Ounasrinteen nuoret sulkivat 1.6. 2010 Ounarin nuorisotilojen ovet. Se on lähiön nuorille totinen paikka, jos korvaavia tiloja ei järjesty!

“Koko homma meni päälaelleen. Yritimme pelastaa Irinan Venäjän oloista ja yksinäisyydestä Suomeen, mutta nyt yritämme pelastaa hänet Suomesta pois. Olen todella surullinen.”

Olemmeko byrokratisoineet hyvinvointipalvelumme ja hyvinvoin-timme?

Rovaniemi on tähän asti ottanut vanhempien asumisjärjestelyn huomioon, ja kunnioittanut sitä. Toisen vanhemman toimeentulotukipäätöksissä lapsi on tähän asti otettu  huomioon puolikkaalla normilla. Tällainen tulkinta kunnioittaa vanhempien välistä sopimusta. Se on lapsenkin edun kannalta oikeudenmukaista. Se luo pysyvyyttä lapsen asumiseen.

Toukokuun alusta Rovaniemi on muuttanut tulkintaansa. Lapsi onkin vain vierailulla 15 päivää kuukaudessa toisen vanhemman luona. Läsnäolopäivistä korvataan vain pieni ruokaraha 32.54 €uroa kuukaudessa. Toimeentulotukea saavan vanhemman menetys kuukaudessa on 100 €uroa.

Tulkintamuutoksellaan Rovaniemi on käytännössä nollannut vanhempien välisen sopimuksen lapsen asumisesta ja elatuksesta. Tulkinta onkin muuttanut sopimuksen asumisesta kahdessa kodissa “vierailuksi” toisen vanhemman luona.

Lapsi suorittaakin päivittäiset toimensa, ja kulkee kouluunsa siten puolet kuukaudesta kotoaan, ja toisen puolikkaan “vierailupaikastaan”, joka myös käytännössä on hänen kotinsa.

Rovaniemen outo tulkinta - jälleen kerran!

Mitä sen ehdokkaan olisi esille nostettava? – Asioita, kysymyksiä, ongelmia, puutteita, vääryyksiä jne. Täyttääkö ehdokkaan vaaliohjelma silloin laatukriteerit, kun se listaa kaikki “egyptin vitsaukset” korjattaviksi epäkohdiksi. Kysyminen “Mitä? Miksi? Milloin? ja Miten?” on äänestäjän rooli ja oikeus. Ehdokkaan rooli, oikeus ja velvollisuus on vastata niihin:

1. Mitä pitäisi tehdä?
2. Miksi pitäisi tehdä?
3. Milloin pitäisi tehdä?
4. Miten pitäisi tehdä?

Äänestäjällä on oikeus vaatia - “Nuorisotyöttömyyden torjumiseksi on tehtävä kaikki voitava?” Tai - “Köyhyyden poistamiseksi on tehtävä kaikki voitava!” Nämä ovat kysymyksiä ja vaatimuksia. Eivät ohjelman sisältöä. Ehdokkaan rooli olisi antaa niihin vastauksia. Ei kai ole järkevää, että ehdokas menee/pääsee eduskuntaan esittämään samoja kysymyksiä uudelleen, joita hänelle itselleen on esitetty! Kansanedustajan rooli on antaa vastauksia, aloitteita ja ratkaisumalleja, eikä toistaa kysymyksiä, joita äänestäjä hänelle esittää. Nekö muka ovat vaaliohjelma?

Keneltä sitten kysyn vaaliohjelman sisällöstä? Puolueelta? Mainostoimistolta? Vai peräti itseltäni ja kannattajilta? Puolue vastaa – listaa nämä, ne ovat myös puolue- ja muissa tavoiteohjelmissa. Mainostoimisto vastaa, listaa nämä – ne ovat nyt kuumaa kamaa äänestäjien keskuudessa. Näillä syntyy tulosta. Kysy itseltäsi! Mitä? Miksi? Milloin? ja Miten? Oletko sanojesi takana? Mikä on visiosi? Toimitko niin kuin puhut? Oletko uskottava?

Omalta osaltani olen päätynyt kysymään vaaliteemoista kannattajilta. Haen ennemmin tukea “alhaalta”, kuin hyväksyntää “ylhäältä”, ja “markkinointineuvoja” mainostoimistoilta. Äänestäjä ja kannatus ratkaisee! 

Vasemmistoliitossa Sirpa Puhakka on saanut haastajakseen helsinkiläisen Reko Ravelan. Mitä sillä haetaan? Silmäily Rekon facebook- ryhmään kertoo keitä siellä on. Yllättäen ryhmän keskustelupalsta on tyhjä. Eli “miksi?” kysymys jää auki. Rekon työnhalkuilmoituksessa näitä keskusteluaiheita kyllä löytyy. Olisin odottanut, että siellä käytäisiin keskustelua, millaisen Vasemmistoliiton halutaan olevan?  Riittääkö ryhmälle pelkästään seinäkeskustelu ja pelkät otsikot? Twitteristä en Rekoa löydä – Sirpan kylläkin. Ennakoin puoluesihteerivaalista kuitenkin varsin tasaväkistä.

Kepun puoluesihteerikamppailun kuvio on myös valmis. Se voi alkaa tylsän puheenjohtajakamppailun jatkeeksi. Mediassa johtavat puheenjohtajaehdokkaat eivät hiisku sanaakaan. Miksi hiiskuisivatkaan? Korhonen on vahvoilla jatkokaudelleen selkäsaunan ja haukkujen saattelemana. En hämmästyisi sitäkään, että Väyrynen hakisi nostetta omalle puheenjohtajakampanjalleen kelpuuttamalla Kelmin aisaparikseen. Mystinen “kentän tuki” pelottaa ja tukkii suut!

Laatikaisen torjunnaksi tarkoittama taitamaton lausunto toimii päinvastoin Kelmin “pottulaariin”. Mystinen kenttä ei anna itseään komennella. Herrat haukutaan, myös omat, mutta siilipuolustus yhdistää aina kriisissä. Kepu on Vanhasen jäljiltä todellisessa kriisissä. Sitä kepun kenttäväki ei sulata, että heidän ikiomaa päätäntävaltaa halveerataan “populistisissa tunnelmissa” tehdyksi. Vaikka näin olisikin, niin sitä ei saa ulkopuolisille sanoa. Toinen heikko kohta Laanisella on se, että hän haluaisi siirtää puoluesihteerivalinnan pois puoluekokoukselta. Kepulaisittain sanottuna herrojen suoritettavaksi. Puoluesihteerillä on ilmeisesti liian vahva asema esiintyä myös mediassa.

Vanhasen neuvosta en sitä kerjää. Pyydän vain, että saisin sen ajoissa – ennen matkaani “veret seisauttavaan” puoluekokoukseen. Ymmärrän kyllä hyvin sen, että siellä puoluetoimistossa lappaa mediaväkeä ihan liian kanssa. Ison Jarmon oma huone on valjastettu yhdistyspapereiden allekirjoitustilaksi.

Pakon sanelemana Korhonenkin on joutunut siirtymään etätyöhön. Työpiste on sijoitettu turvallisuussyistä pottukellariin. Sen tarkka paikka on työrauhan turvaamiseksi vain pienen piirin tiedossa. Huhujen mukaan se on jossain siellä ulkohuussista noin parisataa metriä koilliseen – jossain Pohjanmaalla.

Minulla tietysti puolueen uskollisena soturina on suora yhteys itse “Iso Mattiin”. Hän kuitenkin on parhaillaan jossain näyttelyn avajaisissa. Virkatehtävä! Ongelma vain on siinä, että Matin pitäisi saada pikaisesti yhteys “Anonyymien kotikiusattujen” yhdistykseen, joilla on kokemusta kuinka suututettu “Martta” saadaan illansuussa lepytettyä. Vihan ei saa kantaa yön yli.

Tulisi se posti jo!