Jaakko Portti

Ennen oli kultapossukerhoa, säästöpossua ja KOP:lla Roope-Ankka säästölipasta. Avain tietysti oli vanhempien takana kanissa. Silti niistä tikkarirahat sai tiirikoitua ulos. Säästä, ja tuhlaa vasta sitten. Nyt opetetaan päinvastaista “Älä ruoki lamaa säästämällä”. Mitäs hemmettiä? Eikö säästäväisyys olekkaan hyve - minua on kusetettu. Työväenliikkeen muksuilla oli E- säästökirjaa ja paremmalla väellä (omasta mielestään) S-säästökirjaa.

Aikoinaan 60 -luvun alkupuolella joka syksy koulujen alettua katsottiin viran puolesta “kaikkien koululaisten kengät”. Ja se piikki persuuksiin - mitä varten lie Malmin Helka sen tyrkkäs? Minäkin tietysti sain kunnan puolesta “monot” ja sen piikin. Niitä sanottiin kunnan monoiksi ja kunnan piikiksi. Olen siis tallustanut kunnan monoissa sen “piikin” voimalla koulutietäni. Kolme kilometriä suuntaansa - ja paleli. Ei auttanut monot ei - vaikka olivat kunnan välinevarastosta. Sieltä neljänneltä riviltä ylähyllystä, jossa säilytettiin niitä kokoja. Olimme siis monokansaa.

Utsjokelaiset eivät olleet edes meitä - monokansaa - vaan asuivat asuntolassa. Siis vielä alempiarvoisempia, kuin me - kunnan monoissa kulkevat. Utsjokelaiset asuntolassa, mutta me sentään kotona. Siis he huonompia. Kulkivatkohan Utsjoen monoissa ja tiirikoivatkohan tikkarirahat, entäs se piikki? Puhuivatkin vielä omaa kieltänsä, ja suomea vain pyydettäessä, tai kiusattaessa. Vieläpä toisen kunnan alueella. Liekö vielä kustannuksella?

Kannattaakohan itseään pyrkiä nostamaan painamalla toista samanlaisessa asemassa olevaa vain taustan vuoksi? Tämä maltilliseksi kannanotoksi tähän maahanmuuttokeskusteluun. Ilmoittaudun “maahanmuuttokriittisten”eturiviin.

Uuden Suomen blogipalstalla käydään maahanmuuttokeskustelua siihen sävyyn ja argumentein, että Pekka Siikala kuvaa sitä jo “Uusi Suomi24 - suomalainen likaviemäri”. Yhdyn pääosin Siikalan arvioihin. Lehden journalistinen taso on laskenut, jota blogipalstan täyttävä ala-arvoinen maahanmuuttopolitiikan retostelu on syventänyt lisää.

Maahanmuuttopolitiikasta on käytävä keskustelua. Erilaisilla mielipiteillä, nakökannoilla ja painotuksilla on oikeutus. Demokraattisen keskustelun perusoikeus on kunkin oman mielipiteen vapaaseen muodostukseen. Mutta bloggarit voisivat kyllä itsekin harkita kuinka tehokkaimmin tuota oikeuttaan käyttävät näkökantansa esilletuomiseen. Suiden tukkiminen ja leimaaminen ei ole omaa argumentointia, vaan sen puutetta.

Hyväntahtoinen ja humoristinenkin värikkään kielen käyttö tuottaa paremman tuloksen, ja on vastuullisempaa, kuin “harmaalla alueella” käytettävä vihamielinen kielenkäyttö. Joka mielestäni sävyttää monen US:n mamu- blogikirjoitusta.

Faktat lienevät parasta todistusaineistoa. Peruskoululaisetkin tietävät, että 6 tai 7 kertaa kymmenen ei voi olla 100, vaan 60 tai 70. “Toi setähän laskee väärin”. Vastaan: “Lieneekö matikan tunnilla jäänyt viittaamatta”.

Entä kun kirjoitetaan, että suvaitaan mieluummin aasialaisia kuin afrikkalaisia pakolaisia/maahanmuuttajia. Pitäisikö sodat sitten siirtää maihin, joista tulisi miellyttävämpiä/sopivampia pakolaisia ja maahanmuuttajia.

Kielelläkin on oma merkityksensä. Oppiiko aasialainen helpommin suomenkielen, kuin afrikkalainen? Kuinka käy liigajoukkueemme (jotkut kannattajat sanovat “muukalaislegioona”) kun venäjää puhuvilla pääsy kielletty.

Suomella on kansainvälinen vastuu auttaa hädässä olevia ihmisiä. Olemme saaneet osamme tuosta kansainvälisestä avusta, kun kansamme sitä tarvitsi.

Suomalainen kansanviisaus sanoo ”haukkuva koira ei pure!”. Siihen lienee turvallista luottaa Suomessa. Pureeko Aasiassa, Australiassa, Afrikassa, Amerikoissa (pohjois- eteläakselilla) vaeltava koira, jos se haukkuu? Epävarmuus valtaa mielen. Kuinka se käyttäytyy?Mummun kissa kehrää – se on tyytyväinen, ja mummo. Miten saalistaa, nukkuu, kehrää ja syö aasialaisen yms. mummun kissa, ja mummo? Varmaan käyttäytyminen odotetun kaltaista.

Ihmisten käyttäytyminen sitten eroaakin, kuin yö ja päivä toisistaan, riippuen etnisestä ja kulttuurisesta taustasta. Aasialainen on tehokas ja aikataulutettu lomallaankin. Kiire syömään, kiire revontulia katsomaan. Nukkuvatko he lomallakaan? Viittaavat heti tullessaan ja tilatessaan, tulevat jopa hakemaan. Mutta pankkikortin antavat ja ottavat kahdella kädellä, ja nyökkäävät syvään ja näkyvästi. Ja hymyilevät. Kaikki hyvin.

Venäläisen aikakäsitys onkin sitten venyvä – ”suuri maa, suuri minuutti – pieni maa, pieni minuutti”. Mikään ei ole kunnossa, mutta kaikki järjestyy – rahalla/hyvällä tai pahalla, mutta järjestyy. Tsuhna ystävä – hän ”harosii dryk” kun järjestää. YYA – molemminpuolista ystävyyttä. Järjestä ja tee itsekin vähän omaa bisnestä. Jos teet sen vielä ”administratsionin” kustannuksella – olet kaltaiseni. Tosi ystävä!

Saksalainen odottaa, että kaikki on täsmällisesti järjestetty, kun hän tulee prikulleen ajallaan, ikään kuin marssien. Italialainen tullessaan panee kaiken heti uusiksi, piruuttaanko? Espanjalainen polttaa koko ajan, vaikkei saisi! Ja kreikkalainen.

Mitä tekee suomalainen? Yrittää selviytyä. Ottaa jopa päiväkännit paikallisessa lähiöpubissa. Vaikenee jopa omalla kielellään, nyrkki taskussa. Maahanmuutosta ja siitä yhdestä etnisestä ryhmästä hän puhuu niin, ettei maassa muusta puhutakaan. Kaikki ottavat kantaa, puolesta ja vastaan. Niin kierot savolaiset, kuin jäyhät pohjalaiset, jopa ”simojärveläiset”! Nyt on tultu meidän reviirille, ja se ei käy!

Aasialainen puolestaan on tyytyväinen…ja hymyilee. Tässä kulttuurien välisessä kohtaamisessa kumpikin säilytti ”kasvonsa”. Se on kohteliaisuutta yli kaiken.

Näkyykö tänään Aurora Borealis? Näkemiin ja ”Arikato”!