Jaakko Portti

Tällaiseen näkyyn törmäsimme kesäisellä ajelulla. Tauko tekee terää kuumana kesäpäivänä. Sitä helpottamaan on rakennettu levähdyspaikkoja, ja niille kahvinjuonti sekä ruokailupaikkoja. Tällä levähdyspaikalla ei ollut jäteastiaa. Mutta so what?

Tällaiselle levähdyspaikalle vastuullinen kahvinjuojammekin oli pysähtynyt nauttimaan kahvituokiosta. Miksi hän oli päätynyt ostamaan kuppiinsa juuri vastuullista kahvia? Mikä olisi sitä vastuutonta kahvia? Millainen on kahvinjuojamme oma vastuu jätöksistään?

Näiden kahvijäännösten lisäksi kasa sisälsi lasten vaippoja, juomatölkkejä, maitopurkkeja yms. Noin kymmenen metrin päässä oli kahden TV:n viimeinen leposija. TV:lle arvokas lepopaikka olisi ollut muualla. Siellä missä muutkin TV veljet ja siskot saavat uuden elämän elektroniikkajäteiden käsittelyssä.

Jätehuollon puitteet Rovaniemellä ovat koko kaupungin alueella kattavat. Miksi ne eivät kelpaa? Miksi niidenkin ympäristöä leimaa ihmisen itse aiheuttama siivottomuus? Tilaa niissä on erotella kukin jäte omaan moolokkiinsa.

Onko koiran kakka sittenkään se olennaisin ongelma, joka putkahtaa lehtien yleiöpalstoille jokakeväiseksi keskustelunaiheeksi? Suurin ongelma taitaakin olla ihmisten korvien välissä.

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/35808-vaara-vaanii-sillalla

Rovaniemellä on kuuluisa, jo juurtunut lenkkeilytapa Ounasvaaran ohella, ”Kolmen sillan” – lenkki, Ounasjoen- , Suutarinkorvan- ja Rautatiesillan kiertäminen. Se tuo henkistä ja fyysistä voimavaraa kiertäjälleen.

Päivittäin sadat rovaniemeläiset kulkevat aamuisin työmatkansa kävellen tai pyöräillen Rautatiesillan yli, kaksi kertaa päivässä. Hyvillä mielin sekä työpaikalle, että takaisin kotiin. Samoin opinahjoihinsa kulkevat opiskelijat, harrastustoimintaan rientävät lapset ja nuoret, keskikaupungille asioimaan tulevat yms. käyttävät ahkeraan väylänään Rautatiesillan kevyenliikenteen kaistoja.

Nykykunnossaan sillan kevyenliikenteen kaistat ovat suuri riski käyttäjilleen. Törröttävät naulat, repsottavat suojakaiteet, epätasainen ja talvella liukas lankkulaudoitus odottavat vain ”Murphyn lain” toteutumista. Silloin kaikki menee pieleen samalla kertaa! Kannattaakohan tuota odottaa.

Rautatiesillan kevyenliikenteen kaistat kaipaavat pikaista korjaamista turvallisuuden kohentamiseksi. Samassa yhteydessä niiden viihtyisyyttä ja käyttäjäystävällisyyttä voitaisiin lisätä valaistuksella ja leventämällä niitä. Tämä parannus- ja kehitystyö voisi olla yksi osa sitä kuuluisaa ”rantareittiä”.

“Repsottavat suojakaiteet”

“Törröttävät naulat”

“Ansa ohittajille”

“Ansa lemmikkieläimille”